Amerikkalaisen jalkapallon leiri ja harjoituspeli – Lionsin esikausi

Amerikkalaisen jalkapallon kausi ei ala tyhjästä, vaan se rakennetaan viikkojen esikauden aikana leireillä ja harjoituspeleissä. Lohja Lionsin eräs kevätviikonloppu tiivistää tämän hyvin: miehet kokoontuivat lauantaina leirille hiomaan hyökkäyksen ja puolustuksen pelikuvioita, ja seuran naisjoukkue Lionesses haki pelituntumaa harjoituspelissä eli scrimmagessä yhtä maan kovimmista naisjoukkueista, Helsinki Roostersia, vastaan. Tässä artikkelissa käydään läpi, mitä leiri ja harjoituspeli käytännössä tarkoittavat, miksi hyökkäys ja puolustus pelaavat erillisinä yksikköinä ja miten lajin pariin pääsee itse mukaan.

Mitä Lionsin leiriviikonloppu piti sisällään?

Lionsin viikonloppu koostui kahdesta erityyppisestä harjoituksesta: miesten leiristä ja naisten harjoituspelistä. Molemmat ovat esikauden perustyökaluja, joilla joukkue valmistautuu sarjakauden alkuun.

Miesten leirin pääpaino oli pelikuvioiden sisäänajossa. Sekä hyökkäyksellä että puolustuksella on oma pelikirjansa, jonka pohjalta ennen jokaista aloitusta sovitaan pelattava kuvio. Kun kuvio on kutsuttu, jokainen kentällä oleva pelaaja tietää oman tehtävänsä ja vastuunsa sillä hetkellä, kun pallo lähtee liikkeelle. Jotta yhdentoista pelaajan ryhmä saadaan toimimaan yhtenä joukkueena ja jokaisen ajoitukset kohdilleen, tarvitaan runsaasti toistoja. Leirillä puolustus vaikutti hieman hyökkäystä valmiimmalta, mutta molemmilla puolilla palloa riitti vielä hiottavaa ennen kauden avausta.

Naisten pelaama scrimmage on harjoituspeli, jossa yleensä sovitaan, että molemmat joukkueet hyökkäävät ja puolustavat yhtä monta yritystä ja potkupelit jätetään kokonaan pois. Tavoitteena ei ole pisteiden laskeminen vaan kovatempoisen, pelinomaisen harjoituksen saaminen. Vastus oli yksi maan kovimmista, joten osa vasta kuluvalla kaudella aloittaneista pelaajista pääsi pelaamaan ensimmäiset yrityksensä täydellä vauhdilla ja kontaktilla tuntemattomia vastustajia vastaan. Kuten joukkueen päävalmentaja Ville Suonperä tilaisuuden jälkeen tiivisti: ”saatiin ns. karstat pois koneesta ja jatketaan treenaamista kohti kauden alkua. Hyvältä näyttää!”

Alkuperäisen raportin kirjoitti Ville Montonen, Lohja Lionsin viestintävastaava. Seuran toiminnasta, joukkueista ja harjoitusvuoroista voi lukea lisää Lohja Lionsin verkkosivuilta.

Miksi hyökkäys ja puolustus pelaavat erillisinä yksikköinä?

Amerikkalainen jalkapallo on pallopelinä poikkeuksellinen, koska hyökkäys ja puolustus ovat kentällä eri aikaan, toisistaan riippumattomina yksikköinä. Siinä missä monessa muussa pallopelissä pyritään nykyään eroon jyrkistä hyökkäys- ja puolustusrooleista, jenkkifutiksessa nämä toimivat käytännössä omina joukkueinaan. Kentällä on kerrallaan 11 pelaajaa kummastakin joukkueesta, ja pelaajia vaihdetaan vapaasti yritysten eli pelien välillä. Tämä rakenne tekee lajista taktisesti rikkaan, ja se on osa jenkkifutiksen ainutlaatuista luonnetta, jota käsitellään tarkemmin artikkelissa jenkkifutiksen ainutlaatuisesta pallopelistä.

Hyökkäysyksikkö

Hyökkäyksen tehtävä on viedä palloa eteenpäin ja tehdä pisteitä. Yksikkö saa neljä yritystä edetäkseen vähintään kymmenen jaardia; onnistuessaan se saa uudet neljä yritystä. Hyökkäys etenee joko syöttämällä (passing) tai juoksuttamalla palloa (running), ja pelinrakentaja eli quarterback johtaa toimintaa aloittamalla jokaisen yrityksen.

Puolustusyksikkö

Puolustuksen tehtävä on pysäyttää vastustajan eteneminen ja saada pallo takaisin omalle hyökkäykselle. Puolustus voi katkaista syöttöjä, kaataa pallollisen pelaajan tai pakottaa pallonmenetyksen. Hyvä puolustus perustuu yksilöiden roolien lisäksi tarkkaan yhteispeliin, jossa jokainen tukee vieruspelaajaansa.

Erikoisyksiköt

Kolmas kokonaisuus on erikoisyksiköt (special teams), jotka hoitavat potkutilanteet: aloituspotkut, irtopotkut sekä maali- ja lisäpistepotkut. Vaikka erikoisyksiköt ovat kentällä vähemmän aikaa, niillä on suuri vaikutus kenttäasemaan ja lopputulokseen. Harjoituspeleissä potkupelit jätetään usein pois, jotta aikaa jää itse pelikuvioiden harjoitteluun.

Mikä on pelikirja ja miksi pelikuviot vaativat toistoja?

Pelikirja on joukkueen kokoelma ennalta suunniteltuja pelikuvioita, joissa jokaiselle pelaajalle on määritelty oma reitti, lohkaisu tai vastuualue. Ennen jokaista yritystä valmentaja tai pelinrakentaja kutsuu pelin, ja koko yksikkö asettuu lähtöpaikoilleen aloituslinjan eli line of scrimmagen taakse. Aloituslinja on kuvitteellinen viiva, jolta pallo lähtee liikkeelle; se antoi lajille myös nimityksen scrimmage.

Koska yksi peli kestää tyypillisesti vain muutaman sekunnin, kaiken on tapahduttava täsmälleen oikeaan aikaan. Jos yksikin pelaaja lähtee väärään suuntaan tai sekunnin myöhässä, koko kuvio voi epäonnistua. Siksi samoja kuvioita toistetaan leireillä ja harjoituksissa satoja kertoja, kunnes yhdentoista pelaajan ryhmä toimii yhtenä kokonaisuutena. Juuri tämä toistojen määrä erottaa valmiin joukkueen keskeneräisestä, ja se korostaa, miksi jenkkifutiksessa kiehtovat kontakti ja joukkuepeli.

Mitä harjoituspeli eli scrimmage tarkoittaa?

Harjoituspeli eli scrimmage on joukkueiden välinen peliharjoitus, joka muistuttaa oikeaa ottelua mutta jossa ei jaeta sarjapisteitä. Sana juontaa juurensa englannin sanasta skirmish, kahakka, ja kuvaa pelaajien välistä kamppailua. Scrimmage on vakiintunut tapa testata pelikuvioita ja pelaajia aidoissa, nopeatempoisissa tilanteissa.

Käytännössä scrimmagessä sovitaan yleensä seuraavista periaatteista:

• Molemmat joukkueet saavat yhtä monta hyökkäys- ja puolustusyritystä.
• Potkupelit eli erikoisyksiköiden tilanteet jätetään usein kokonaan pois.
• Pisteiden laskeminen ei ole pääasia, vaan tavoitteena on pelinomainen harjoitus.
• Valmennus voi pysäyttää pelin ja korjata suorituksia kesken kaiken.

Scrimmage on erityisen arvokas uusille pelaajille, jotka pääsevät kokemaan täyden vauhdin ja kontaktin ensimmäistä kertaa tuntematonta vastustajaa vastaan. Samalla valmennus näkee, ketkä ovat valmiita kauden koviin otteluihin ja mitä osa-alueita on vielä hiottava.

Miksi esikausileiri on tärkeä?

Esikausileiri on tiivis harjoitusjakso, jonka aikana joukkue ajaa sisään pelikirjaansa, rakentaa kuntopohjaa ja kasvattaa pelaajien välistä yhteistyötä. Leirillä toistetaan pelikuvioita, hiotaan ajoituksia ja luodaan joukkuehenkeä tavalla, johon yksittäiset viikkoharjoitukset eivät aina riitä.

Leirin hyödyt esikaudella voi tiivistää muutamaan kohtaan:

• Pelikirjan sisäänajo: uudet kuviot opitaan ja vanhat kerrataan intensiivisesti.
• Yhteispelin kehittäminen: pelaajat oppivat lukemaan toisiaan ja ajoittamaan liikkeensä.
• Fyysinen valmistautuminen: kuntopohja ja lajinomainen kunto nousevat kauden vaatimalle tasolle.
• Roolien selkiytyminen: valmennus näkee, kuka sopii mihinkin tehtävään.

Naisten Vaahteraliiga ja Helsinki Roosters pähkinänkuoressa

Naisten Vaahteraliiga on naisten amerikkalaisen jalkapallon korkein sarjataso Suomessa, ja sitä hallinnoi Suomen Amerikkalaisen Jalkapallon Liitto (SAJL). Naisten jenkkifutiksella on Suomessa pitkät perinteet, ja sarja kokoaa yhteen maan parhaat naisjoukkueet kamppailemaan Suomen mestaruudesta eli Vaahteramaljasta. Ajankohtaista tietoa siitä, milloin naisten Vaahteraliiga käynnistyy, löytyy erillisestä artikkelista.

Helsinki Roosters on yksi Suomen menestyneimmistä naisten joukkueista. Roosters on voittanut naisten Suomen mestaruuden muun muassa vuosina 2011 ja 2016, joista jälkimmäisellä kaudella se eteni koko sarjan voittaen finaaliin ja kaatoi loppuottelussa Anders Trojansin lukemin 26–0. Juuri tämän tasoista vastusta vastaan harjoituspeli antaa nuorelle joukkueelle arvokasta mittaa omasta tasostaan.

Kuinka amerikkalaisen jalkapallon voi aloittaa?

Amerikkalaisen jalkapallon voi aloittaa ottamalla yhteyttä paikalliseen seuraan; useimmat seurat ottavat uusia pelaajia mukaan niin juniori- kuin aikuisikäisissäkin. Aloittaminen ei vaadi aiempaa kokemusta, sillä seurat opettavat perusteet ja lainaavat usein ensimmäiset varusteet alkuun pääsemiseksi.

Lajiin pääsee mukaan monella tasolla:

• Lippupallo (flag football): kontaktiton muoto, jossa taklauksen korvaa vastustajan vyötäröltä nykäistävä lippu. Se on turvallinen ja matalan kynnyksen tapa oppia perusteet.
• Juniorijoukkueet: lapsille ja nuorille on omat ikäluokkansa. Junioripelin kaudesta ja aloittamisesta kerrotaan lisää raportissa junioreiden jenkkifutiskaudesta.
• Aikuisten harrastus- ja kilparyhmät: moni seura ottaa aikuisia aloittelijoita mukaan edustusjoukkueiden rinnalle.

Esimerkiksi Lohjalla toimiva seura on avannut kausiaan uusille pelaajille avoimin ovin; aiheesta kertoo juttu siitä, kun Lohja Lions avasi kautensa.

Yleisimmät virheet esikaudella

Esikausi on otollista aikaa korjata virheitä, ennen kuin ne maksavat pisteitä sarjassa. Yleisimpiä sudenkuoppia ovat:

• Pelikirjan liiallinen paisuttaminen: liian monta kuviota jää hiomatta loppuun. Harvempi, hyvin opittu kuvio toimii pelissä paremmin kuin kymmenet puolivalmiit.
• Toistojen vähättely: kuvio opitaan vasta sadoilla toistoilla, ei muutamalla läpikäynnillä.
• Fysiikan laiminlyönti: liian kova kontaktiharjoittelu ilman riittävää pohjakuntoa lisää loukkaantumisriskiä. Taustaa löytyy artikkelista urheiluvammoista ja tehotreenauksesta.
• Pistekeskeisyys harjoituspelissä: scrimmagessä ei kannata takertua tulokseen, vaan oppimiseen ja suoritusten laatuun.
• Yksilösuoritusten korostaminen: jenkkifutis on joukkuelaji, jossa yhdenkin pelaajan virheellinen reitti kaataa koko kuvion.

Mitä varusteita amerikkalainen jalkapallo vaatii?

Täyskontaktinen amerikkalainen jalkapallo vaatii suojavarusteet, jotka seurat yleensä lainaavat aloitteleville pelaajille. Keskeisiä varusteita ovat kypärä kasvosuojalla, olkasuojat sekä housuihin tulevat lonkka-, reisi-, polvi- ja häntäluusuojat. Lisäksi pelaajat käyttävät hammassuojaa ja nappulakenkiä. Lippupallossa suojavarusteita ei tarvita, mikä tekee siitä edullisen ja turvallisen tavan tutustua lajiin.

Varusteiden oikea istuvuus on tärkeää sekä turvallisuuden että pelaamisen kannalta. Liian löysä kypärä tai väärin aseteltu olkasuoja ei suojaa kunnolla ja voi haitata liikkumista. Esikaudella käytetään usein aikaa myös varusteiden sovittamiseen ja säätämiseen, jotta ne ovat valmiit, kun kontaktiharjoittelu alkaa toden teolla.

Usein kysytyt kysymykset (FAQ)

Mitä scrimmage tarkoittaa amerikkalaisessa jalkapallossa?

Scrimmage eli harjoituspeli on joukkueiden välinen peliharjoitus, joka muistuttaa oikeaa ottelua mutta jossa ei jaeta sarjapisteitä. Tavoitteena on saada pelinomaista, nopeatempoista harjoitusta ja testata pelikuvioita sekä pelaajia.

Miksi hyökkäys ja puolustus ovat eri joukkueita?

Amerikkalaisessa jalkapallossa hyökkäys ja puolustus ovat kentällä eri aikaan, joten niille on erikoistuneet pelaajat ja omat pelikirjansa. Lisäksi potkutilanteista vastaavat erikoisyksiköt. Pelaajia vaihdetaan vapaasti yritysten välillä.

Montako pelaajaa kentällä on kerrallaan?

Kummallakin joukkueella on kentällä kerrallaan 11 pelaajaa. Kokoonpano vaihtuu sen mukaan, onko joukkue hyökkäys-, puolustus- vai erikoisyksikkövuorossa.

Mikä on pelikirja?

Pelikirja on joukkueen kokoelma ennalta suunniteltuja pelikuvioita, joissa jokaiselle pelaajalle on määritelty oma tehtävä. Ennen jokaista yritystä kutsutaan yksi kuvio, jonka mukaan koko yksikkö toimii.

Voiko amerikkalaisen jalkapallon aloittaa ilman kokemusta?

Kyllä. Seurat opettavat perusteet ja lainaavat usein ensimmäiset varusteet. Matalan kynnyksen tapa aloittaa on kontaktiton lippupallo, ja monilla seuroilla on sekä juniori- että aikuisryhmiä aloittelijoille.