Ammattiurheilijat Suomessa: lukumäärä, lajit ja kehitys

Ammattiurheilu on Suomessa pienen mutta vakiintuneen joukon elinkeino: vuonna 2025 päättyneellä pelikaudella maassamme oli 1 304 lakisääteisesti vakuutettua ammattiurheilijaa. Luku perustuu Tapaturmavakuutuskeskuksen (TVK) ylläpitämään urheilijavakuutusrekisteriin, johon seurat ilmoittavat ne urheilijat, jotka ansaitsevat urheilemisella laissa säädetyn vähimmäistulon verran tai enemmän. Valtaosa heistä on joukkuelajien miesurheilijoita, ja yli puolet pelaa jääkiekkoa. Tämä juttu avaa, kuka lasketaan ammattilaiseksi, kuinka moni heitä on, miten luvut ovat kehittyneet 2010-luvulta tähän päivään ja miksi naisia on joukossa edelleen vain kourallinen.

Kuka lasketaan ammattiurheilijaksi Suomessa?

Ammattiurheilijaksi lasketaan tilastoissa urheilija, jonka urheilemisesta saama veronalainen tulo ylittää laissa määritellyn vuosittaisen tulorajan. Kyse ei siis ole lajitasosta tai tittelistä vaan rahasta: raja ratkaisee, kuuluuko urheilija lakisääteisen tapaturma- ja eläketurvan piiriin ja näkyykö hän rekisterissä.

Tulorajaa tarkistetaan vuosittain palkkakertoimella. Kun artikkelin alkuperäisessä versiossa raja oli 11 190 euroa (vuosi 2017), se oli 13 180 euroa vuonna 2024, 13 470 euroa vuonna 2025 ja 13 730 euroa vuonna 2026. Raja koskee pääasiassa Suomessa harjoitetusta urheilusta saatua tuloa yhden pelikauden tai vuoden mittaisen jakson aikana.

Rekisteri kertoo siis vain osan totuudesta. Sen ulkopuolelle jäävät tuhannet puoliammattilaiset, jotka opiskelevat tai käyvät töissä urheilun ohella ja jäävät tulorajan alle, sadat ulkomailla pelaavat suomalaiset sekä suuri osa yksilölajien urheilijoista, jotka eivät ole työsuhteessa seuraan. Luku on tästä syystä tarkka mittari nimenomaan kotimaiselle, täysipäiväiselle joukkueurheilun ammattilaisuudelle.

Kuinka monta ammattiurheilijaa Suomessa on?

Ammattiurheilijoiden määrä on asettunut 2020-luvulla noin 1 200–1 300 urheilijan tienoille. Kasvu oli ripeää 2010-luvun alussa, kun luku nousi runsaasta tuhannesta kohti 1 400:aa, mutta sen jälkeen kehitys on tasaantunut. Alkuperäinen otsikko ”tasaisessa kasvussa” kuvasi hyvin vuosikymmenen alkua, mutta nykytilanne on pikemminkin vakiintuminen: vuoden 2017 huippulukemasta on tultu hieman alaspäin ja taas ylös.

Alla oleva taulukko kokoaa rekisteriin vakuutettujen ammattiurheilijoiden kokonaismäärän eri vuosina. Luvut kuvaavat kyseisenä vuonna päättynyttä pelikautta.

Lähde: Tapaturmavakuutuskeskuksen urheilijavakuutusrekisteri. Huomaa, että rekisterin ylläpitäjä tunnettiin ennen vuotta 2016 nimellä Tapaturmavakuutuslaitosten liitto (TVL); nimi vaihtui Tapaturmavakuutuskeskukseksi vuoden 2016 alussa, mutta tilastointitapa on säilynyt vertailukelpoisena.

Jääkiekko hallitsee ammattiurheilun markkinoita

Jääkiekko on ylivoimaisesti Suomen ammattimaisin joukkuelaji. Vuonna 2025 päättyneellä pelikaudella rekisterissä oli 666 jääkiekkoilijaa – yli puolet kaikista ammattiurheilijoista. Kakkosena oli jalkapallo 328 pelaajalla ja kolmantena koripallo 122 pelaajalla. Pesäpallossa ammattilaisia oli noin 120 ja lentopallossa noin 44.

Ero muihin lajeihin ei näy vain pelaajamäärissä vaan ennen kaikkea rahassa. Jääkiekon huippukiekkoa seuraavat yleisömäärät ja Liiga-seurojen yhteenlaskettu liikevaihto ovat monikymmenkertaiset muiden sarjojen seuroihin verrattuna, ja juuri kaupallinen pohja mahdollistaa täysipäiväisen palkkatyön. Lisäksi jääkiekko ”vie” maailmalle kymmeniä pelaajia, joista NHL:ssä pelaavat suomalaiset eivät edes näy kotimaisessa rekisterissä.

Jääkiekon asema on kuitenkin asettunut. Vuonna 2017 rekisterissä oli poikkeuksellisen korkea lukema (852 kiekkoilijaa), mutta sen jälkeen määrä on vakiintunut noin 620–670 pelaajaan. Samaan aikaan jalkapallo on kasvattanut osuuttaan ja pesäpallo on noussut tasaisesti. Seuraava vertailu näyttää muutoksen lajeittain.

Miksi laji voi ammattimaistua vain osittain?

Ammattimaistuminen edellyttää kaupallistumista. Jotta seura voi maksaa pelaajille palkkaa ympäri vuoden, lajin on kyettävä hankkimaan tuloja pääosin harrastajakunnan ulkopuolelta – lipunmyynnistä, televisio-oikeuksista, yhteistyökumppaneilta ja oheistuotteista. Tämän vuoksi useimmissa suomalaislajeissa pelaajat ovat yhä puoliammattilaisia, jotka täydentävät toimeentulonsa työllä tai opinnoilla. Lajiliittojen ja huippu-urheilun kehittämisestä vastaa osaltaan myös kansallinen tukijärjestelmä; taustaa avaa kirjoituksemme huippu-urheiluyksikön roolista suomalaisessa urheilussa.

Yksilölajien ammattilaisuus eroaa joukkuelajeista

Joukkue- ja yksilölajien ammattilaisuus rakentuvat eri tavoin. Joukkuelajien urheilijat ovat työsuhteessa seuraan ja saavat palkkaa, kun taas yksilölajien urheilijat toimivat käytännössä yrittäjän kaltaisessa asemassa ja kokoavat tulonsa useasta lähteestä: palkinnoista, sponsoreista, apurahoista ja tukisopimuksista.

”Kun joukkuelajien urheilijat ovat työsuhteessa urheiluseuraan, toimivat yksilölajien urheilijat taas yrittäjyyteen vertautuvassa tilanteessa, jossa tuloja ja palkkioita kootaan useasta eri lähteestä”, on Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen (KIHU) asiantuntija Jari Lämsä kuvannut asetelmaa.

Tämä selittää, miksi yksilölajien urheilijoita näkyy rekisterissä vain kourallinen. Moni kansainvälisesti menestynyt yksilöurheilija pyörittää urheilutalouttaan oman osakeyhtiön kautta tai asuu ulkomailla, jolloin hän ei kirjaudu Suomen tilastoihin. Yksilölajien urheilijat voivat myös hankkia vastaavan sosiaali- ja vakuutusturvan vapaaehtoisesti, jos vuositulo ylittää tulorajan, mutta vain harvat käyttävät tätä mahdollisuutta.

Miksi naisia on ammattiurheilijoissa niin vähän?

Ammattiurheilu on Suomessa yhä lähes täysin miesten kenttä. Vuonna 2017 rekisterissä oli vain 22 naisammattilaista eli 1,6 prosenttia kokonaismäärästä, ja vuosina 2011–2017 luku liikkui 8:n ja 22:n välillä. Naisten osuus on sen jälkeen pysynyt hyvin pienenä; TVK ei julkaise sukupuolijakaumaa yhtä säännöllisesti, mutta kokonaiskuva on ennallaan – naisia on vain muutama prosentti.

Syy on rakenteellinen. Naisten joukkueurheilussa ei ole Suomessa juurikaan ammattilaismarkkinoita, koska sarjat eivät vielä tuota riittävästi tuloja palkkatyön rahoittamiseen. Tilanne on kuitenkin liikkeessä: naisten jalkapallon ja jääkiekon sarjoja on brändätty ja kehitetty kohti ammattimaisempaa suuntaa, ja uusia avauksia on nähty esimerkiksi naisten Vaahteraliigassa ja naisten Salibandyliigassa. Avoimeksi kysymykseksi jää, syntyykö naisurheilun kaupallinen läpimurto kopioimalla miesten ammattiurheilun malleja vai nouseeko se jostakin naisten vahvasta lajista, kuten muodostelmaluistelusta, cheerleadingista tai muusta kasvavasta lajista.

Urheilijan sosiaaliturva ja vakuutukset

Urheilu on mielletty Suomessa työksi vasta noin 25 vuotta. Ennen vuotta 1995 urheilijoilla ei ollut lainkaan tapaturma- ja työeläkelakeja vastaavaa sosiaaliturvaa. Vuosina 1995–1999 turvaa hoidettiin erityisjärjestelyin, ja ensimmäinen varsinainen laki urheilijoiden tapaturma- ja eläketurvasta tuli voimaan vuonna 2000. Nykyisin sääntelyn perustana on laki urheilijan tapaturma- ja eläketurvasta (276/2009).

Laki poikkeaa yhä monin kohdin tavallisesta työlainsäädännöstä: urheilijan tapaturma-, työttömyys- ja eläketurvassa on merkittäviä erityispiirteitä, ja turva päättyy useimmiten uran päättyessä. Juuri tästä syystä urheilijan toimeentulon ja eläkekertymän jatkuvuus on herättänyt keskustelua.

Mikä vakuutusmarkkinoilla muuttui 2025–2026?

Lakisääteisen urheilijavakuutuksen tarjonta ajautui pulaan vuonna 2025. Yksi kahdesta tuotetta tarjonneesta vakuutusyhtiöstä ilmoitti luopuvansa lakisääteisen urheilijavakuutuksen myönnöstä vuoden 2026 alusta, mikä olisi jättänyt markkinoille vain yhden tarjoajan. Koska seurat eivät voi noudattaa vakuuttamisvelvollisuutta, jos tuotetta ei ole tarjolla, Olympiakomitea ja lajiliitot varoittivat keväällä 2025 koko järjestelmän romahtamisesta. Tähän on vastattu lainsäädännön muutoksilla, joiden tavoitteena on saada markkinoille lisää tarjoajia ja parantaa urheilijoiden eläketurvan tasoa pitkällä aikavälillä. Kyse on noin 1 200–1 300 urheilijan turvasta.

Yleisimmät väärinkäsitykset ammattiurheilusta Suomessa

Ammattiurheilijoiden määrästä ja asemasta liikkuu sitkeitä harhakäsityksiä. Nämä ovat yleisimmät:

• ”Suomessa on tuhansia ammattiurheilijoita.” Rekisterissä on noin 1 300 täysipäiväistä ammattilaista. Harrastajia ja kilpaurheilijoita on moninkertaisesti, mutta täysipäiväisesti urheilusta eläviä on vähän.
• ”Jokainen Liiga- tai sarjapelaaja on ammattilainen.” Vain tulorajan ylittävät kirjautuvat rekisteriin. Alemmilla sarjatasoilla moni pelaa puoliammattilaisena työn tai opiskelun ohessa.
• ”Ammattilaisuus kasvaa koko ajan.” Kasvu painottui 2010-luvun alkuun. Sen jälkeen kokonaismäärä on vakiintunut, ja yksittäisten lajien kehitys on mennyt eri suuntiin.
• ”Urheilijalla on sama sosiaaliturva kuin palkansaajalla.” Urheilijan turva perustuu omaan lakiinsa ja poikkeaa tavallisesta työlainsäädännöstä muun muassa työttömyys- ja eläketurvan osalta.
• ”Naisten vähyys johtuu kiinnostuksen puutteesta.” Kyse on ennen kaikkea markkinoiden puutteesta: ilman kaupallisesti kannattavia sarjoja seurat eivät voi maksaa palkkaa täysipäiväisesti.

Kenelle ammattiurheilun luvut ovat hyödyllisiä?

Tilastot kiinnostavat laajaa joukkoa. Nuorelle urheilijalle ja hänen perheelleen ne antavat realistisen kuvan siitä, kuinka kapea polku täysipäiväiseen ammattilaisuuteen on ja missä lajeissa se on ylipäätään mahdollista. Seuroille ja lajiliitoille luvut ovat mittari ammattimaistumisen etenemisestä, ja päättäjille ne kertovat, kuinka monen ihmisen toimeentulo riippuu urheilijan erityislainsäädännöstä. Urheilun seuraajalle numerot taas asettavat kotimaisen ammattiurheilun oikeisiin mittasuhteisiin: kyse on pienestä mutta näkyvästä ja taloudellisesti merkittävästä joukosta.

Usein kysytyt kysymykset (FAQ)

Kuinka monta ammattiurheilijaa Suomessa on?

Tapaturmavakuutuskeskuksen urheilijavakuutusrekisterin mukaan Suomessa oli 1 304 lakisääteisesti vakuutettua ammattiurheilijaa vuonna 2025 päättyneellä pelikaudella. Luku on 2020-luvulla asettunut noin 1 200–1 300 urheilijaan.

Mikä laji työllistää eniten ammattiurheilijoita?

Jääkiekko on selvästi suurin: vuonna 2025 rekisterissä oli 666 jääkiekkoilijaa eli yli puolet kaikista. Seuraavina tulivat jalkapallo (328) ja koripallo (122).

Paljonko urheilijan pitää ansaita ollakseen ammattilainen tilastoissa?

Rajana on laissa määritelty vuositulo, jota tarkistetaan vuosittain. Se oli 13 470 euroa vuonna 2025 ja 13 730 euroa vuonna 2026. Tulorajan ylittävä urheilija kuuluu lakisääteisen tapaturma- ja eläketurvan piiriin.

Montako naista ammattiurheilijoissa on?

Naisia on edelleen vain muutama prosentti. Vuonna 2017 rekisterissä oli 22 naisammattilaista (1,6 %), ja osuus on sen jälkeen pysynyt hyvin pienenä, koska naisten joukkueurheilussa ei ole Suomessa laajoja ammattilaismarkkinoita.

Kuka ylläpitää ammattiurheilijoiden rekisteriä?

Rekisteriä ylläpitää Tapaturmavakuutuskeskus (TVK), joka tunnettiin ennen vuotta 2016 nimellä Tapaturmavakuutuslaitosten liitto. Seurat ilmoittavat sinne tulorajan ylittävät urheilijansa lakisääteistä vakuuttamista varten.