Helsingin yliopiston liikuntalääketieteen yksikön ja KIHUn koordinoimana on käynnistetty tutkimus, jonka tavoitteena on kehittää näyttöön perustuva ja tieteellisesti validoitu urheilijan suorituskyvyn passi keski- ja pitkänmatkan juoksijoille. Ns. “Athlete performance passportin” perusajatus perustuu samaan logiikkaan kuin urheilijan biologinen passi eli pitkäkestoiseen yksilölliseen seurantaan sillä erolla, että siinä seurataan urheilijoiden kilpailutuloksia. Urheilijan biologisen passin käytön yhdistäminen urheilijan suorituskyvyn passiin voi tehostaa anti-dopingtestausta ja viedä sen laadullisesti uudelle tasolle. Vuosille 2018-2019 ajoittuvaa tutkimusta rahoittaa maailman antidopingtoimisto WADA.
Urheilijan suorituskyvyn passin tavoitteena on pystyä arvioimaan urheilijan absoluuttista kilpailutasoa, hänen pitkän aikavälin kehityksen “normaaliuttaan” ja hänen tulostasonsa normaaliutta/epänormaaliutta yksilöllisellä tasolla. Tutkimuksen tulokset on tarkoitus validoida useamman maan antidopingorganisaatioiden konsortiumilla ja viedä ne käytäntöön maailmanlaajuisesti. Kansainvälinen yleisurheiluliitto toteuttaa vastaavanlaista laajamittaista projektiaan Keniassa.
Dopingin käytön todellisista luvuista kilpaurheilussa ei ole tietoa, mutta eri arvioiden mukaan sen prevalenssi vaihtelee 14–39 % välillä (de Hon 2014). WADAn tilastojen mukaan vuosittain noin 2 % kaikista dopingtesteistä osoittautuvat positiivisiksi ja johtavat rangaistuksiin. Näin ollen oletetun dopingkäytön ja positiivisten dopingtestien välillä on merkittävä kuilu.
– Koska dopingia lähtökohtaisesti käytetään suorituskyvyn parantamiseksi, on loogista olettaa, että seuraamalla kilpailutuloksia ja suorituskyvyn muutoksia pystytään havaitsemaan epäilyttäviä urheilijoita ja myös entistä paremmin kohdentamaan antidopingtestejä, kommentoi tutkimuksen vastuullinen tutkija urheilulääketieteen erikoislääkäri Sergei Iljukov.
Dopingin käyttö asettaa urheilijoiden terveyden merkittävään vaaraan ja sotii urheilun eettisiä periaatteita vastaan. Koska huippu-urheilun yhteiskunnallinen ja taloudellinen merkitys on kasvanut maailmanlaajuisesti, dopingin käyttö muodostaa myös entistä suuremman ongelman ja vaatii päättäväistä ja ammattimaista työtä antidopingviranomaisilta.
