Olympialaiset ovat nyt sitten tilinpäätöstä vaille valmiit. Kun tässä on kulunut jo aikaa olympiatulen sammumisesta, on hyvä hetki katsoa vähän taaksepäin. Urheilijat, valmentajat, joukkueen johto, huolto, Suomen Olympiakomitea ja kaikki muut osalliset ovat varmaan pitäneet jo palavereja kisojen tiimoilta.
Mielestäni ihan kohtuullisestihan se meni. Ainakin ns. virallinen mitalitavoite saavutettiin, mutta olisi Iivo Niskasen kullan rinnalle kieltämättä kaivannut toisen, tai vaikka kolmannenkin. Norja otti huikeat 39 mitalia ja Suomi oli tilastossa sijalla 18 kuudella mitalillaan. Reippaasti edellä olivat mm. Etelä-Korea, Kiina ja Alankomaat.
Vaikea tietysti on sanoa, miten urheilijoiden omat odotukset täyttyivät. Pettyneitä on joukossa varmasti muutamia, kuten esimerkiksi miesten Leijonalauma sekä Aino-Kaisa Saarinen, Kaisa Mäkäräinen, Mika Poutala ja Pekka Koskela. Snoukkaajatkin varmaan odottivat vähän enemmän. He tosin ottavat varmaan pettymykset kuitenkin aika rennosti ainakin päällisin puolin.
Mäkihypyssä ei ollut kovin paljon odotuksia, mutta toivoisihan sitä, että suomalaiset pääsisivät edes toiselle kierrokselle. Miten tähän on päädytty? Se taisi johtua siitä, kun mäkihyppääjiltä leikattiin varoja pois isolla kädellä vuosia sitten, ja nyt tulokset on nähtävissä.
Suomessa ei yksinkertaisesti voi olla ammattimainen urheilija, varsinkaan yksilölajeissa. Valmentajia tai managereita ei pystytä palkkaamaan, suorituspaikoista on pulaa, nuorilla harrastajilla ei ole mahdollisuuksia päästä kilpatasolle ja kenties huipulle. Monet joutuvat lähtemään ulkomaille treenaamaan, jos vain rahaa jostain löytyy. Aikaa menee paljon sponsoreiden hankkimiseen.
Lopuksi täytyy vielä mainita selostajat ja kommentaattorit YLE:n kanavilla. Parista selostajasta en yksinkertaisesti pidä ollenkaan, mutta antaa sen nyt olla, koska ne ovat kuitenkin makuasioita. Kommentaattoreista sen sijaan antaisin mitalin Sami Jauhojärvelle. Hän toi taas ihan uusia näkökulmia maastohiihdon maailmaan, vaikka kuvittelin mukamas ymmärtäväni siitä edes hitusen kuunneltuani vuosien varrella muiden entisten hiihtäjien kommentteja. Ei Mustia suotta ole kehuttu! Ja toivon, ettei hän murretthaan jäthä latujen varsille.
Nyt pitääkin sitten valmistautua talven paralympialaisiin. Toivottavasti sieltäkin tulee iloisia uutisia.
SOHVAMAMMA
