Fist Power Breaking (Nyrkillä tiiliä alaspäin) kovatasoisesta kisasta kultaa Suomeen lohjalaiselle (syntyjään Vaasasta) Timo Janssonille Etelä-Korean Pyeongchangin Olympiakylässä.
Maailman isoin Taekwondotapahtuma WTA ja Kukkiwonin eli maailman Taekwondon kattojärjestöjen järjestämänä World Taekwondo Hanmadang Worldchampionship. Paikkana Pyeongchang. Kilpailuaika 26.7.2019 – 30.07.2019. Luokittelevat Hanmadang MM kisaksi ja yhtä arvokkaaksi Koreassa ja nykyään myös muualla maailmassa.
Mukana 57 eri maata, yli 4500 kilpailijaa ja kisaosallistumisia 7100, Yleisömääräarvio 30-50 000 kuuden päivän aikana. Kilpailutapahtuma saa julkisuutta paljon mm TV, radiot, lehdet ja paikalla on eri maiden kuvaajia, alku -ja loppuseremoniat täysin Olympiatyyliin.
Kilpailupaikkana Pyeongchangin talviolympiakylä 2018. Upeasti tehty paikka ja jälkihyödynnetty hyvin. Tapahtuma on erittäin suosittu maailmalla ja varsinkin Kiinassa, josta tuli kilpailijoita yli 300. Suomesta oli mukana kisassa vain yksi osallistuja: Espoo Taekwondo Academyn perustaja, pääopettaja ja puheenjohtaja Timo Jansson.
Fist Power Breaking KULTAkisan kulku
Karsinnat sunnuntaina 28.7.2019.
Timon sarjassa 17 maailman parasta taekwondokaa nyrkillä alaspäin murskaajaa.
Karsinnoissa ajattelin ottaa rauhallisemmin, koska satutin oikean käden vajaa 2vkoa Korean salilla treeneissä. (Sain rystyseen ison patin jota hoidin kisoihin asti hyvin). Valitsin tiilimääräksi 12 edellisen vuoden ajatuksen ja Hopea mitalini kokemuksen mukaan. Löin aika rennosti ja tulos 7 tiiltä, huh nyt sitten jännitystä pääsenkö edes jatkoon. Paras karsinnoissa löi 11, joten kaukana ollaan.
Timo pääsi toiseksi viimeisenä jatkoon.
Huh huh, nyt oli täpärällä eli arkailu/säästely meinas tehdä tepposet, tuumii Timo ja jatkoi heti, Rystynen tuntui ok, joten kaikki peliin finaaliin.
Finaalissa 10 parasta 30.7.2019.
Maanantai-tiistai välinen yö Timo nukkui vähän niinnäin ja aamulla lähtö aikaisin kisapaikalle joka oli 5km päässä.
Jaahas, nyt pitää kyllä ottaa taxi, muuten ollaan kävelty Taekwondoperheen (Vaimo Kirsin ja poika Jonathan) kanssa joka päivä kisoihin, perhe joka on samalla tukenut, coutsannut, kuvannut ja hoidellut muutenkin asioitani täällä minun kisatessa. Valmentaja pitäisi olla oikeasti, sanoivat jo kisajärjestäjät ilmoittautumisessa. Joo olihan noita valkkuja muilla, mutta minä olen taapertanut ja vienyt yksin eteenpäin tätä murskausta ihan jo rakkaudesta lajiin ja samallahan tuossa perhe pääsee reissuun ja treenaan, joten no hätä. En oikein arvannut että tästä ihan näin paljon menestystä, tunnettuutta ym maailmalla tulee, hymyilee Timo.
Muut jäi hotelliin tunnin pitemmäx, mä lähdin jo ilmoittautumaan, ajattelemaan määrää ja lopputreenit/venyttelyt ym. Päätin laittaa 14 tiiltä eli 2 enemmän kuin normaalisti!. Tiilet laitettu minuutissa, ei sakkoa. Sitten istumaan ja 5 ekaa lavalle, Timo oli tokana lavalla käännetyssä järjestyksessä.
Kiinalainen Jian-Hua Wang aloitti, hän oli laittanut 12 tiiltä ja hän löi koko laittamansa nipun, hyvä oli ja tosi kova aloitus finaaliin.
Löimme Wangin kanssa nyrkit yhteen alussa ja toivotimme toisillemme onnea, tunsin hänet jo viime kisasta ja hänestä on tullut hyvä tuttuni, kertoi Timo.
Mun vuoro toisena, sydän jyskytti, keskityin kuitenkin tiili läjään ja mietin omaa tekniikkaani vielä mielessäni läpi. Päätin hypätä, jotta saan loput hyödyt irti siitäkin, Oukei Kihap ja käsky aloittaa, nyt on 20 sek aikaa, menin kasan päälle ja käsi alas aloitusasentoon (ei saa yhtään osua tiiliin muuten diskaus) tein 4 harjoituslyöntiä ja viidennellä löin niin lujaa kuin vain pystyin läjää alaspäin, tuntui että meni hyvin, tuomari tsekkas vieressä tosi tarkkaan ettei tullut virheitä”. Kaikki ok YES 12 alas. Nyt ollaan kärjessä ja tiesin että tuo voi riittää jopa mitalisijaan. Kahdeksan jäljellä, kolme meidän ryhmästä ja viisi toisen ryhmän kilpailijaa. Kolmas lyöjä Australian Cheuk Hung Chiang oli laittanut hirveän ison pinon 16, mutta epäonnistui ja sai vain 7.
Neljäntenä lyömään iranilainen Seyed Ayoub Mousavi hänen 13 tiilestä meni 9 rikki ja tällä hetkellä kolmanneksi kisassa. Viides lyöjä toinen iranilainen Masood Talaei 14 tiiltä ja lyönti ohjautui sivuun ja kasasta siksi vain 5 rikki. Ensimmäinen ryhmä komennettiin ylös istumasta, kumarrukset ja toinen ryhmä paikalle laittamaan omaa nippuaan kuntoon.
Katsoin missä perhe on ja otin laukun mukaan, hörppäsin vettä ja lähdin pois rauhoittumaan ja en halunnut seurata kisaa kuin vasta viimeisen lyöjän tilanteen joka oli viime vuonna pronssilla.
Kasat valmiita ja kuudes lyöjä oli puolalainen Cheol in Kang jolla 11 nippu ja epäonnistui ja sai kolme.
Seitsemäs lyöjä oli ranskalainen Dendrael Fabien jolla hyvä tekniikka sai 12 läjästä 8 rikki.
Kahdeksas maansa edustaja oli Tsekin Younjae Lee, keskeytti oli loukkaantunut.
Tilalle Espanjan Seung Han Jan Shin jolla 13 nipusta meni mäsäksi 7 tiiltä. Kaksi enää jäljellä joten yes pronssimitali varmistui juuri. Olin reunoilla ja luokseni tultiin ja selfieitä otettiin ja kerrottiin että You gonna win that. Sanoin että “ no wait, there is a two great man left”. Toiseksi viimeisenä 14 tiili läjänsä luo varman oloisena asteli marokkolainen El Mostafa Ouaqqa ja epäonnistui kun suoritti lyönnin yliajalla, mutta sai 7 josta miinustettiin 1 eli tulos 6.
Viimeisenä kaveri Australiasta, Ronald George John Bergan (viime vuoden pronssimitalisti) joka oli lyönyt 11 karsinnoissa ja uhkui muutenkin itsevarmuutta osoittamalla sen myös kaikille joka paikassa, hän oli laittanut läjään 15 kpl tiiltä, joten ”huh nyt katson tämän” sanoi Timo, mitä ihmettä hän epäonnistui, nyrkki tärähti ja jotenkin pomppasi kummallisesti, tulokseksi 6 vain.
Mitäs tämä tarkoittaa, hymy levisi suulleni ja porukkaa tuli ympärilleni, onnitteluja joka puolelta, kuvia, kuvaajia, kättelyjä, TV kuvaajia ja kaikenlaista muuta STAFF henkilökuntaa. Suomenlipun sain kaivettua laukusta ja siinä vielä ei julkistettua voittoa vähän jo maisteltiin. Sitten tuli ohjaus seromonia ja palkintojenjako paikkaan, no kultaa tuli ja siitä tänne tultiin taistelemaan, vaikka en ihan uskonut muutama viikko sitten käsivamman takia. En oikein ymmärtänyt ja uskonut koko tilannetta, joka aika tunteikas oli muutenkin.
9 Dan Mestari Sim Pan onnitteli ja minä onnittelin häntä poomsaen (liikesarja) hopeasta.
Moni kyseli Suomesta ja kaikki ajatteli että siellä on hyr hyr kylmä ja nyt voin viedä lämmön takas Suomeen ja osoitti Kultamitskua ?
Herroilta Kukkiwonilta, ja WTAlta terveiset Suomen federatioon ja onnittelut Suomeen
Ennätystuloksella 12 tiiltä 14:sta joka on samalla Pyeongchangin paras jokaisen sarjan eli miesten 108 kisaajan välisessä vertailussa. Voimme lähes todeta Timon olevan ranking nro 1 Fist power breaking murskauksessa koko maailman tilastoissa.
Kahteen lajiin vain sai osallistua, viime vuonna Timolla oli Knife hand breaking. ”Hmm nyt halusin kokeilla jotain uutta ja valitsin nopeusmurskauksen”.
Toinen kisalaji Timolla oli Speed Breaking eli nopeusmurskaus
Speed Breaking: 31 osallistujaa 26.7 ja finaali (10 hlöä) 27.7
Timon tulos DISKAUS, syy jalka liikkui osittain pois muovineliöltä. Tätä moni ihmetteli, myös pari Mestaria. Koska sivuliikkeessä voima/liike haetaan jalasta asti, eikä pidetä jalkoja ns liimattuna maahan.
Speed Breakingissä heilahti oikea (taaempi) jalkani irti 20×20 muovineliöltä pois ja tuli diskaus. Nopeus olisi kyllä riittänyt hyvin finaaliin, ei voi mitään tämä on herkkä laji ja jokaisessa osa-alueessa pitää onnistua murskauksessa, muuten voi mennä pilalle koko lyönti ja niitä on mm tarkkuus, nopeus, voima, tekniikka, luuston ja ruumiinrakenteen sopivuus, tahtotila eli pääkoppa, käden asento osumakohdassa, suuntaus osuman jälkeen, loppuasento ja kropan hyödyntäminen, virheiden minimointi ym ei tämä ole pelkkää lyömistä alas, sanoo Timo
Olen aika rikki, käsi rikki ja väsynyt. Nyt lomailua perheen kanssa Etelä Korean Busanissa ja sen jälkeen Japaniin tutustumaan maahan, Martial arts lajeihin ja muuhun, kertoo Janssonit.
Kotiin palataan 30.8 Seoulista, joten siihen asti tarvii mitalijuhlia odotella Suomessa, kertoo Jonathan 18V perheen poika ja isä Timo yhdessä.
Kiitoksia myös muutamalle pienelle tukijalle Lohjan Liikuntakeskus ja Ismet Ravintola Lohjalla ja perheelle, Espoon TKD Academy porukalle, ITF Sonkal Veikkolalle, joka vahingossa ohjasi minut murskaukseen, Mudo Ruotsiin, Lohjaan sekä vanhemmilleni jotka aina on uskoneet meikäläiseen ja lopuksi kaikille TKD harrastajille. Mottoja: jaksaa jaksaa ja dont give up!
