Kirjoitin juuri toisaalle artikkelin e-urheilusta ja sen kehittymisestä jo yli miljardin liikevaihdolliseksi liiketoiminnaksi ympäri maailmaa, eikä kasvulle näy rajaa. Sain samantien kirjoitukseeni kommentin, ettei e-urheilu ole mitään urheilua, eikä sellaiselle ”hömpötykselle” ole aikaa antaa omasta vapaa-ajasta. Tästä tulikin mieleen suoraan se toinen kysymys, mitä urheilu sitten oikeastaan on?
Urheilu on liikuntamuoto, jota harjoitetaan fyysisen kunnon ylläpitämiseksi, virkistykseksi ja sääntöjen mukaisena kilpailuna. Siihen kuuluvat myös huvi- tai kilpailumielessä harrastetut suoritukset, joissa mekaanisten laitteiden tai eläinten osuus on merkittävä.
Wikipedia
Jos tuohon määritelmään suhteutetaan e-urheilu:
- virkistys, kyllä
- säännnöt, kyllä
- kilpailu ja mekaaniset laitteet, kyllä
- harjoitetaan fyysisen kunnon ylläpitämiseksi, ei varsinaisesti mutta huonokuntoisena et voi olla maailman huipulla, tai edes ammattilaisena
Nykysuomen sanakirja puhuu urheilun yhteydessä myös vaaralla leikittelystä, uhkarohkaudesta, ja siitäkin on e-urheilussa kyse. Onneksi kylläkin virtuaalisella tasolla.
Miksi sitten niin monet eivät hyväksy e-urheilua urheiluksi?
Syy siihen on se, että kyseessä on tietokoneella pelattava peli, missä varsinainen liikuntasuoritus jää käsien varaan pääsääntöisesti, paitsi ralli ja formulapeleissä, joissa mukana ovat myös pedaalit jaloille.
E-urheilu tai eSports on kuitenkin monessa maassa jo suositumpi kuin monet perinteiset urheilulajit, ja vaikkei se ole perinteinen tapa harrastaa urheilua, on se urheilun määritykset täyttävä harrastus, joten se on siis urheilua, mutta uudenlaista sellaist. Löytyväthän kamppailukohteet myös urheiluvedonlyöntitoimistojen listoilta kohteita ja vetovihjeet 2020 pitävät jo useissa paikoissa sisällään myös e-urheilun vihjeitä.
Yle kirjoitti myös artikkelin aiheesta ja kysymyksen parissa, mutta varsin lyhyenä. Siinä päädyttiin vertaamaan e-urheilua esimerkiksi shakkiin, joka on urheilua, joten miksei siis e-urheilu, jossa on tarjolla niin yksilölajeja kuin joukkuelajeja ja monet suurimmista e-urheilun organisaatioista pitää huolta sekä pelaajien kuntovalmennuksesta, mentaalivalmennuksesta kuin myös ravintovalmennuksesta, eli valmennus ja organisaatiopuolella mennään kuin missä tahansa muussakin lajissa sen huipulla.
E-urheilu on jo vuonna 2006 määritelty myös näin: erilaisia urheiluaktiviteetteja, joissa ihmiset kehittävät ja harjoittelevathenkisiä ja fyysisiä taitoja liittyen tieto- ja viestintäteknologian käyttämiseen.
Oletko sinä pelannut tosissasi pelejä?
Useidenmääritelmien mukaan urheilussa tulee olla fyysistä toimintaa. Tietokonepelaaminen ei vaadi samanlaista fyysistä toimintaa kuin esimerkiksi jääkiekko tai salibandy, mutta peliohjaimen tehokas käyttäminen vaatii hyviä refleksejä, lihasmuistia sekä silmän ja kädenkoordinaatiota, kuitenkin riippuen pelattavasta pelistä. Tietokonepelaaminentaas vaatii hienomotorista toimintaa eli toiminnassa käytetään pieniä lihaksia. Myös perinteisissä urheilulajeissa tarvitaan hienomotoristatoimintaa, mutta pääsääntöinen toiminta on kuitenkin karkeamotorista. Pitääkö urheilun määritelmä siis ulottaa erillisiin lihasryhmiin, vai voidaanko vain sopia, että e-urheilukin on urheilua?
Huippu-urheilu ja Suomi
Miten sitten esimerkiksi Suomen Olympiakomitea ja Suomen Paralympiakomitea määrittelevät ja perustelevat huippu-urheilun yhteiskunnallisesti.
- Huippu-urheilu opettaa hyvää kilpailua ja muita elämäntaitoja
- Huippu-urheilu näyttää, ettei mahdoton olekaan mahdotonta
- Huippu-urheilu rakentaa yhteisöllisyyttä
- Huippu-urheilu ja -tapahtumat antavat yhteiskunnalle enemmän kuin ne ottavat
- Huippu-urheilu vahvistaa kansallista identiteettiä
E-urheilu opettaa hyvää kilpailua ja oikeita elämäntapoja, jos pelaaja vain on vastaanottavainen, aivan kuten perinteisessä urheilussa. Suomalaisten e-urheilijoiden menestys maailmalla näyttää ettei mahdoton olekaan mahdotonta, kuten esimerkiksi Joona Setälä on tehnyt korealaisten hallitsemassa Starcraft II pelissä.
Kun huippu-urheilijalta vuosien jälkeen kysytään, mitä hän uraltaan muistaa, harva puhuu pisteistä tai mitaleista. Useimmat vastaavat: elämykset, tunteet, ystävät. Eikö tähän samaan päde vuosien harrastaminen samaa peliä, ja saman pelin kautta eri ihmisiin tutustuminen ympäri maailmaa.
Huippu-urheilun olemassaoloa ja julkista tukea perustellaan myös monilla myönteisillä ulkoisvaikutuksilla, joita löytyy aivan vastaavasti myös e-urheilusta:
- Urheilu yksilön kehittymisen välineenä (koettu hyvinvointi, terveys, elämäntaidot sekä urheilu-uran pääomat ja riskit)
- Huippu-urheilu hyvän mielen tuottajana ja kansallisen identiteetin rakentajana ja sitäkautta yhteenkuuluvuutta vahvistavana
- Huippu-urheilu kansakunnan tunnettavuuden ja maineen edistäjänä
- Huippu-urheilun tapahtumat ja ammattilaisurheilu positiivisten talousvaikutusten aikaansaaja
Suomessa oli 2018 kaikkiaan 274 valtion apurahaurheilijaa ja noin 2000 maajoukkue urheilijaa, 4000 nuorten maajoukkueurheilijaa ja noin 220 000 lisenssiurheilijaa, sekä noin 80 000 valmentajaa. Suomessa urheilusponsoroinnin arvo oli noin 150 miljoonaa euroa vuodessa ja samalla ammattilais- ja puoliammattilaisliigojen yhteenlaskettu liikevaihto kaudella 2016-17 noin 150 miljoonaa(!). Mutta esimerkiksi jääkiekko lajina keräsi jo 2013 yli 300 miljoonaa tulovirtaa ja työllisti yli 2000 ihmistä.
Kaikkien näiden kohtien valossa e-urheilu on yksi urheilun monista vaihtoehdoista, se ei ole parempi tai huonompi, se on yksi vaihtoehto.
