Kyllä nyt melkein itkettää. Tai no, minua ainakin harmittaa, että talviolympialaisia joudutaan viemään läpi aikamoisissa olosuhteissa. En tiedä, onko PyoengChangissa tuuliolosuhteet tämänkaltaiset aina tähän vuodenaikaan, mutta kyllä urheilijoita koetellaan aika tavalla maastohiihtäjiä myöten.
Merkillistä kyllä, mäkihyppääjät ovat päässeet kisaamaan, mutta alppihiihdon osalta heitettiin hanskat tiskiin vähäksi aikaa. Jos Ylen kommentaattoria Kalle Palanderia lainaan, niin onhan se aivan älytöntä, että porttiliput ovat vaakatasossa ylärinteeseen, eikä jyrkkään viimeiseen alarinteeseen meinaa edes päästä kovan vastatuulen takia.
Enni Rukajärvi selviytyi lumilautailun slopestyle-koetuksestaan hienosti pronssille, vaikka oli hänen omien sanojensa mukaan likipitäen heittämässä hanskat tiskiin toisella kierroksella. Tuuli oli aivan älytön silläkin suorituspaikalla ja moni meni siellä mukkelismakkelis. Se näytti todella vaaralliselta ja teki oikein pahaa katsoa. Vähän meinasi itkettää.
Enemmän itketti kuitenkin norjalaista Silje Norendalia, kun jäi slopestylessä neljänneksi. Valmentaja kuulemma oli sitä mieltä, että pronssi olisi kuulunut Siljelle. Totta kai, kun norjalaisten lasien läpi katsoo. Kulta oli ensimmäisen laskun jälkeen tavoittamattomissa, joten nostan pipoani kuitenkin Rukajärvelle. Sitä paitsi norjalaisen on turha itkeä, kun kuitenkin on arvostelulajista kysymys.Kun katsoin piste-eroja, niin Enni Rukajärveä olisi pitänyt itkettää enemmän, hän kun jäi 0,95 pistettä hopeasta. Silje jäi Ennistä 1,47 pistettä. Enni ei luonnollisesti itkenyt, mutta kertoi lehdistötilaisuudessa rehellisesti mitä mieltä oli olosuhteista.
Ampumahiihtäjiä ei käy kateeksi. En muista ennen nähneeni, että ampumapaikalla pitää olla ase tanassa ties kuinka kauan ja odottaa sopivaa tuulirakoa. Tähtäimiä on säädetty penkalla todella usein, vaikka apua siitä ei välttämättä näissä PyeongChangin oikullisissa olosuhteissa välttämättä ole.
On se aika surullista, että luontoäiti puuttuu niin kovalla kädellä suorituksiin. Kaikille ei todellakaan ole ”samat olosuhteet”, kun kisapaikoilla tuuli on kovaa ja puuskaista. Aamu-tv:n meteorologi tosin sanoi, että tuulten pitäisi lähipäivinä tasaantua, mikä olisi kyllä tervetullutta. Ehkäpä ihan luonnonluntakin on luvassa. Miten se sitten sekoittaa huoltojoukkojen pasmat, kun ovat tähän mennessä tykkilumen ja kuivan kelin vallitessa etsineet parhaita ratkaisuja?
Eniten itkettää palkintojenjaot, tunteellinen kun olen. Pärmäkosken ja Rukajärven pronssit todella lämmittävät sydäntä. Mutta kyllä minä kestän. Nenäliinoja on pöydällä tarpeen varalta.
SOHVAMAMMA
