Yleensä meistä sanotaan että ”suomalainen vaikka maksaa 50 euroa ettei naapuri saa satasta!”. Vuoden luetuin lehti on se, missä on naapurin verotiedot. Kateus ja omassa pesässä kyräily kuuluu kansanperinteeseen. Vai kuuluuko?
Ainakin Lions ja amerikkalainen jalkapallo näyttävät esimerkkiä yhteistyön voimasta. Nuorille on tehty yhteislisenssejä, joilla pystyy harrastamaan kahta eri lajia samalla lisenssillä. Lionsin juniorit ovat koonneet yhteisjoukkueita sekä Turun että Sipoon kanssa, kun omat pelurit eivät aivan riitä kokonaisen joukkueen kasaamiseen. Ja Lionsilla on ollut yhteistyötä muiden seurojen kanssa jokaisena kautena. Itse asiassa ykkösdivarin uusi tulokas UNC syntyi Hangon ja Lohjan yhteistyöstä.
Kaikilla edellämainituilla yhteistyömuodoilla on sama tavoite: antaa pelaajille mahdollisuuksia pelata. Harva maksaa lisenssit, vakuutukset, kausimaksut ja varusteet vain päästäkseen harjoittelemaan. Pelaajat haluavat pelata, ja amerikkalaisessa jalkapallossa on löydetty monia eri tapoja antaa mahdollisuus pelata myös niille joiden kohtaloksi perinteisessä mallissa jäisi pelaamattomuus tai vähäinen peliaika.
Kaikki pelaa – slogan on herättänyt vuosien saatossa kiivastakin keskustelua. Moderni muoto voisikin olla ”kaikilla on mahdollisuus pelata”. Leijonaperheessä mahdollisuuksia löytyy kaikenikäisille, nuorimmat junioripelaajat ovat alle 11-vuotiaita ja vanhimmat dinosaurukset lähentelevät jo keski-ikää. Kun lisäksi miesten osalta löytyy mahdollisuuksia pelata kolmella eri sarjatasolla, voidaan ylpeänä todeta että ”kaikilla on mahdollisuus pelata” toteutuu Lohjalla.
Ville Montonen, Lohja Lionsin viestintävastaava
