Hellepäivän kuumuus tuntuu vielä iltakahdeksan aikaankin, kun Kirkniemen kentällä valmistaudutaan jenkkifutistreeneihin. Kuuma päivä ei ole karkottanut pelaajia, vaan heitä on paikalla hyvänkokoinen joukko. Kun naiset siirtyvät kentältä pois, miehet pääsevät aloittamaan omat harjoituksensa. He muodostavat United Newland Crusadersin, joka perustettiin viime vuonna, kun Lohja Lions ja Hanko Sun City yhdistivät voimansa.
–Ei ollut voimia pyörittää kahta joukkuetta, mutta jos saamme 25–30 uutta pelaajaa, perustamme heti uuden joukkueen, päävalmentaja Marko Vartiainen sanoo.
UNC Crusadersissa jenkkifutista harrastaa noin 35 miestä. Vartiainen kertoo, että amerikkalaisen jalkapallon pelaajia löytyy ympäri Suomea Hangosta Rovaniemelle ja Vaasasta Joensuuhun. Jenkkifutista on pelattu Suomessa 40 vuotta.
–Suomessa on nyt noin 3 200 lisenssipelaajaa. Tavoite on, että viiden vuoden kuluttua olisi 5 000 ja myöhemmin 10 000–20 000. Esimerkiksi Saksassa laji on kasvanut valtavasti.
Lisää pelaajia tarvitaan omalla kylälläkin.
–Peleissä on 11 pelaajaa kerralla kentällä, joten ainakin 22 tarvitaan yhteensä, jotta löytyy vaihtopelaajia. Maksimissaan yhteen peliin voi osallistua 45 pelaajaa.
Hän suositteleekin tutustumaan lajiin ja tulemaan mukaan treeneihin niin Lohjalta kuin lähikunnistakin.
–Tämä on hauska, nopea ja fyysinen joukkuelaji, jossa hiki virtaa. Erikokoisia pelaajia tarvitaan eri pelipaikoille. Isoimmat pelaajat ovat hyökkäyksen ja puolustuksen linjapelaajia ja pienemmän laita- ja keskushyökkääjiä. Kaikille löytyy tehtävä.
Jenkkifutista tullaan pelaamaan Suomeen muualtakin. Tällä kaudella UNC Crusadersissa pelaa kaksi amerikkalaista. Viime kaudella mukana oli myös viisi espanjalaista.
–Amerikkalaisista pelaajista moni ihastuu Suomeen ja jää tänne, tietää Vartiainen.
Peleissä riittää katsottavaa myös yleisölle.
–Lajin ideologiaan kun pääsee sisälle, niin tätä on hyvin viihdyttävää katsoa, Vartiainen vinkkaa.
Rohkeasti kokeilemaan
UNC Crusaders harjoittelee kaksi kertaa viikossa tiistaisin kello 19.30 ja torstaisin 20.00 Kirkniemen kentällä. Mukaan kannattaa tulla rohkeasti.
–Nämä ovat avoimia treenejä, joihin kaikki ovat tervetulleita. Mukaan ei tarvitse kuin nappikset ja avoimen asenteen. Voimme lainata kypärän ja hartiasuojat aluksi, Vartiainen sanoo.
Lajia ei tarvitse tuntea ennestään.
–Niin minäkin tulin mukaan vuonna 1992, etten tiennyt mitään amerikkalaisesta jalkapallosta. Liiton sivuilta ja Facebookistamme löytyy hyvä video, jonka kautta pääsee kärryille lajista. Teimme sen viime vuonna, hän vinkkaa.
Pelaamaankin pääsee, sillä juhannustaukoa lukuun ottamatta pelejä riittää kerta viikkoon aina elokuun puoliväliin saakka. Myös naisille on oma joukkueensa, joka harjoittelee tiistaisin kello 18.00 ja torstaisin 18.30.
Kontaktia ja yhdessä tekemistä
Eemil Raudas pelaa amerikkalaista jalkapalloa nyt viidettä kautta.
–Pelaan hauskuuden takia. Tässä lajissa on kontaktia. Jenkkifutis on sillä lailla eksoottista, että kuka tahansa ei harrasta tätä, Raudas sanoo.
Mikko Sirviö löysi jenkkifutiksen kolme vuotta sitten.
–Löysin uuden harrastuksen vielä vanhoilla päivillä. Harva nelikymppinen tätä enää aloittaa, vaan nuorena pitäisi, mutta yllättävän hyvin olen pärjännyt ja saanut peliaikaakin. Laji vei mukanaan heti, kun lähdin treenaamaan, hän kertoo.
Amerikkalaisessa jalkapallossa heitä vetävät etenkin kontakti ja yhteinen tekeminen.
–Tämä on joukkuelaji, jossa pääsee hyvällä tavalla ja turvallisesti ottamaan kontaktia toisiin, kuvailee Raudas.
–Tässä pääsee tosissaan tönimään toisia, naurahtaa Sirviö.
Lajiin ei myöskään hetkessä kyllästy.
–Opin edelleen koko ajan uutta, tässä on niin paljon taktiikoita ja tekniikoita. Tässä kehittyy valtavasti, eikä kyllästymään pääse, kuvailee Sirviö.
UNC Crusaders pelaa 1. divisioonassa. Itseluottamus on kohdillaan.
–Tämä on Suomen paras joukkue, sanoo Raudas.
–Kovin ykkönen, vahvistaa Sirviö.
SMS
