Jari Litmasen tähdittämä Ajax oli 1990-luvun puolivälin eurooppalaisen jalkapalloilun superseura, joka kaatui lopulta EY-tuomioistuimen päätökseen. ”Oli sopiva pelaajaryhmä, sopivat yksilöt ja sopiva valmennus. Se kaikki vaan natsasi”, Litmanen muistelee peräkkäisinä vuosina Mestarien liigan finaaliin yltänyttä Ajax-joukkuetta Unibetin Kuninkaan puhe -podcastissaan. Litmanen myös uskoo, että ilman avainpelaajien poissaoloja Ajax olisi voittanut Mestarien liigan myös kaudella 1995–96.
Päivälleen 25 vuotta sitten Jari Litmanen teki urheiluhistoriaa, kun hän voitti ensimmäisenä suomalaispelaajana jalkapallon Mestarien liigan. Vaikka Litmasen, 49, palkintokaapista löytyy lukuisia muitakin mestaruuksia sekä henkilökohtaisia tunnustuksia, on tuo Amsterdamin Ajaxin paidassa 24.5.1995 napattu voitto hänelle se kaikista suurin.
– Se on ehdottomasti oman urani huippu. Mikään muu ei tule lähellekään sitä, Litmanen kertoo Unibetin Kuninkaan puhe -podcastissaan.
– Mestarien liiga on seurajalkapalloilun suurin näyttämö, jonka kaikki seurat ja pelaajat haluavat voittaa. Mitä pitempi aika omasta mestaruudestani kuluu, niin sitä isommalta se tuntuu.
Ajaxin Mestarien liigan voitto 1994–1995 on historiallinen myös hollantilaisittain, sillä sen koommin Euroopan seurajoukkuemestaruutta ei ole enää alankomaalaisseuroissa juhlittu.
– Suurin syy menestykseen oli Ajaxin hyvä kasvatustyö. Valmentajaksi tullut Louis van Gaal osasi ja halusi tehdä työtä seuran nuorten pelaajien kanssa. Lisäksi van Gaalin pelaajahankinnat olivat erinomaisia: 19-vuotias Marc Overmars Willem II:sta, Finidi George ja Nwankwo Kanu Nigeriasta ja muuan 21-vuotias suomalaiskaveri.
– Oli sopiva pelaajaryhmä, sopivat yksilöt ja sopiva valmennus. Se kaikki vaan natsasi.
”Ilman loukkaantumisia olisimme voittaneet myös seuraavana vuonna”
Myös seuraavalla kaudella 1995–96 Ajax selviytyi Mestarien liigan finaaliin. Rangaistuspotkukilpailuun venyneen ottelun voiton vei lopulta kuitenkin Juventus.
Litmanen muistelee, että tuolla kaudella Ajax oli joukkueena vieläkin valmiimpi ja parempi. Avainpelaajien loukkaantumiset ja pelikiellot sattuivat kuitenkin Mestarien liigan finaalin osalta pahimpaan mahdolliseen saumaan.
– Ilman noita ongelmia, me olisimme suurella todennäköisyydellä voittaneet sen finaalin, Litmanen uskoo.
Henkilökohtaisesti Litmanen oli tuolla kaudella hurjassa vireessä. Finaalissa sekä varsinaisella peliajalla että rangaistuspotkukilpailussa osunut Ajaxin suomalaistähti voitti Mestarien liigan maalikuninkuuden yhdeksällä maalilla.
– 1995 finaali päättyi iloon, ja 1996 katkeraan tappioon. Hyvin harvoin itsellä tulee mieleen, että vaikka ’96 hävittiin finaali, niin olin silti Mestarien liigan paras maalintekijä. Kyllä se vaan itselle aina joukkue edellä menee, Litmanen kertoo.
Tuosta kaudesta eteenpäin Mestarien liigasta on tullut yhä korostetummin Euroopan neljän suuren liigan (Englanti, Espanja, Italia, Saksa) joukkueiden välinen kilpailu. Viimeisen 25 vuoden aikana Mestarien liigan voitto on mennyt vain kerran (Porto 2004) neljän suuren sarjan ulkopuolelle.
Suuri käännekohta tuolle kehitykselle oli joulukuussa 1995 voimaan astunut Bosman-sääntö. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tekemä, koko jalkapallomaailmaa mullistanut päätös mahdollisti pelaajien vapaan siirtymisen seurasta toiseen heidän sopimuksiensa päätyttyä. Samalla Bosman-säännön myötä joukkueista poistui myös kolmen ulkomaalaisen kiintiö.
– Yhtäkkiä omalla juniorityöllä ei ollutkaan enää merkitystä, kun Euroopan suurimmat ja rikkaimmat seurat pystyivät hankkimaan kenet he halusivat. 1996 finaalin jälkeen meilläkin Ajaxissa puolet joukkueesta lähti Italiaan saman tien. Bosmanin myötä se kahdesti Mestarien liigan finaalissa olleen joukkueen menestysfilosofia pysähtyi kuin seinään, Litmanen muistelee.
Olisiko 2000-luvun alun Ajax pystynyt samaan?
Litmasen oma tie kävi pois Ajaxista kauden 1998–99 jälkeen. Yhteensä kolmen FC Barcelonassa ja Liverpoolissa pelatun kauden jälkeen hän kuitenkin palasi vielä amsderdamilaisseuraan kahden kauden ajaksi 2002–04.
Myös tuolloin Ajaxin joukkue oli täynnä nuoria huippulupauksia: Zlatan Ibrahimovic, Christian Chivu, Steven Pienaar, Wesley Sneijder, Rafael van der Vaart, John Heitinga, Nigel de Jong, Petri Pasanen…
– Se oli huikea ryhmä. Jo silloin aisti, että niistä nuorista tulee vielä jotain erityistä, joukkueen kapteeniksi nostettu Litmanen muistelee.
– Jos tuo joukkue olisi vaan päässyt jatkamaan yhdessä samalla tavalla kuin se Mestarien liigan voittanut ryhmä, niin siitä olisi varmasti tullut yksi Euroopan parhaista.
Hurjan lahjakkuuden lisäksi kyseinen Ajaxin joukkue muistetaan kuitenkin myös varsin riitaisena ryhmänä nuoria mutta isoja egoja. Kapteenina Litmasen tehtävä oli pitää egot yhdessä.
– Olin seuran sisällä tasapainottava hahmo hollantilaisten ja ulkomaalaisten välillä, sillä hollantilaiset pitivät minua hollantilaisena ja ulkomaalaiset ulkomaalaisena, Litmanen kertoo.
Lupauksia herättäneen alun jälkeen nuori ryhmä vähitellen hajosi maailmalle. Myös loukkaantumisista kärsineen Litmasen peliaika väheni dramaattisesti päävalmentaja Ronald Koemanin alaisuudessa.
– Tiedän kyllä, että seuran johdossa ja pelaajaryhmässä kaikki eivät olleet samaa mieltä Koemanin kanssa. Ja kun lähdin Ajaxista, niin aika paljonhan siellä alkoi myös tapahtua negatiivisia asioita, kun hollantilaisten ja ulkomaalaisten välille tuomani tasapaino hävisi, Litmanen huomauttaa.
– Mutta ei minulla jäänyt Koemanin kanssa mitään hampaan koloon. Hän minut Ajaxiin kuitenkin halusi, ja nimesi vielä kapteeniksi. Toisella kaudella Koeman halusi peluuttaa paikallani nuorempia pelaajia, koska heillä oli tulevaisuus, ja Ajaxillakin mahdollisuus saada heistä hyvät siirtosummat. Minun tulevaisuus oli silloin jo jotain ihan muuta.
Linkki lähteenä olevaan podcastiin: https://soundcloud.com/unibetfinland/jari-litmanen-kuninkaan-puhe-6-ajax-amsterdam
