Liikuntapoliittinen selonteko – mitä Suomen ensimmäinen selonteko linjasi

Liikuntapoliittinen selonteko on valtioneuvoston asiakirja, jossa linjataan Suomen liikuntapolitiikan tavoitteet ja keinot useaksi vuodeksi eteenpäin. Suomen ensimmäinen tällainen selonteko annettiin eduskunnalle syksyllä 2018, ja sen tarkoituksena oli luoda yhteinen suunta 2020-luvun liikuntapolitiikalle. Tässä artikkelissa käydään läpi, mitä selonteko tarkoittaa, mitä Suomen ensimmäinen selonteko linjasi, miten Olympiakomitea sitä arvioi ja mitä selonteon jälkeen on tapahtunut.

Mikä liikuntapoliittinen selonteko on?

Liikuntapoliittinen selonteko on hallituksen eduskunnalle antama kokonaisesitys liikunnan ja urheilun suunnasta. Selonteolla tarkoitetaan valtioneuvoston asiakirjaa, jossa hallitus kuvaa jonkin laajan politiikka-alueen tilanteen, tavoitteet ja toimenpiteet ja pyytää siitä eduskunnan kannan. Toisin kuin yksittäinen lakiesitys, selonteko ei suoraan muuta lakeja, vaan se asettaa pidemmän aikavälin suuntaviivat, joiden pohjalta päätöksiä voidaan myöhemmin tehdä.

Liikunnan kohdalla selonteko kokoaa yhteen hajallaan olevan kokonaisuuden. Liikuntaan vaikuttavat samaan aikaan monen eri hallinnonalan päätökset: opetus ja koulu, terveydenhuolto, kaavoitus ja liikuntapaikat, varhaiskasvatus sekä järjestöjen ja seurojen toiminta. Selonteon ideana on katsoa tätä kokonaisuutta yhtenä politiikkana sen sijaan, että jokaista osaa ohjattaisiin erikseen. Näin liikunta nostetaan omaksi yhteiskunnalliseksi kysymyksekseen eikä pelkäksi harrastukseksi.

Selonteko, liikuntalaki ja ohjelmat – mitä eroa niillä on?

Selonteko eroaa laista ja käytännön ohjelmista sillä, millä tasolla se vaikuttaa. Liikuntalaki on sitova säädös, joka määrittää esimerkiksi valtion ja kuntien tehtäviä liikunnan edistämisessä. Selonteko puolestaan on poliittinen linjaus, joka kokoaa tavoitteet ja perustelut yhteen ja ohjaa tulevaa valmistelua ilman välitöntä velvoittavuutta. Käytännön muutokset syntyvät kuitenkin vasta ohjelmista, rahoituspäätöksistä ja kuntien työstä. Ketjun voi hahmottaa näin: selonteko asettaa suunnan, laki luo pysyvät rakenteet ja ohjelmat vievät tavoitteet arkeen. Juuri tämän takia selonteon todellinen vaikutus riippuu siitä, miten hyvin sen linjaukset onnistutaan toimeenpanemaan.

Suomen ensimmäinen liikuntapoliittinen selonteko 2018

Suomen ensimmäinen liikuntapoliittinen selonteko annettiin vuonna 2018, ja juuri sen ensimmäisyys teki siitä merkittävän. Valtioneuvosto hyväksyi selonteon eduskunnalle annettavaksi 25.10.2018, ja asiakirja tunnetaan nimellä valtioneuvoston selonteko liikuntapolitiikasta (VNS 6/2018 vp). Sitä ennen Suomessa ei ollut koskaan koottu liikuntapolitiikkaa yhteen eduskuntatason asiakirjaan.

Miten selonteko eteni eduskunnassa?

Selonteon eduskuntakäsittely käynnistyi lähetekeskustelulla 20.11.2018. Lähetekeskustelun jälkeen asia siirtyi sivistysvaliokuntaan mietinnön valmistelua varten, ja lisäksi siitä pyydettiin lausunnot muun muassa valtiovarainvaliokunnalta ja tulevaisuusvaliokunnalta. Sivistysvaliokunta antoi asiasta mietinnön (SiVM 22/2018 vp), minkä jälkeen eduskunta muodosti selonteosta kantansa. Käsittelyn aikana kuultiin laajasti liikunnan ja urheilun järjestöjä, kuten lajiliittoja, Suomen Latua, Paralympiakomiteaa ja Olympiakomiteaa.

Miksi selonteko tehtiin?

Selonteko tehtiin, koska liian harva suomalainen liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. Valmistelun taustalla oli selkeä huoli: arvioiden mukaan vain noin kolmasosa lapsista ja nuorista, noin viidesosa työikäisistä ja hyvin pieni osa ikääntyneistä liikkuu terveyssuositusten mukaisesti. Samaan aikaan istuminen ja vähäinen fyysinen aktiivisuus lisääntyivät. Selonteon tavoitteena oli kääntää tämä kehitys ja nostaa liikkuminen aiempaa vahvemmin osaksi yhteiskuntapolitiikkaa.

Mitä selonteko linjasi?

Selonteko linjasi toimia laidasta laitaan: liikkumattomuuden haittojen vähentämisestä aina huippu-urheilun kehittämiseen. Sen keskeinen ajatus oli, että liikunta ja urheilu kuuluvat luontevasti osaksi ihmisten arkea ja että liikkumisen edistämisen on tavoitettava ihmiset siellä, missä he jo ovat – kodeissa, päiväkodeissa, kouluissa, työpaikoilla ja asuinympäristöissä.

Liikunnallinen elämäntapa läpi elämänkaaren

Selonteon ydinajatus oli vahvistaa liikunnallista elämäntapaa kaikissa ikävaiheissa. Lähtökohtana oli elämänkaariajattelu: aktiivisen arjen tulisi alkaa jo varhaislapsuudessa, jatkua koulun ja opiskelun kautta työikään ja säilyä aina vanhuuteen asti. Käytännössä tämä tarkoitti liikkumisen tuomista osaksi päiväkotien, koulujen ja työpaikkojen arkea sen sijaan, että liikunta jäisi vain erillisten harrastustuntien varaan. Sama ajattelu näkyy esimerkiksi siinä, miten henkilöstöliikunnan tukeminen tuo liikkumisen osaksi arkea työpaikoilla.

Huippu-urheilu ja seuratoiminta

Selonteko käsitteli myös huippu-urheilua ja kansalaistoiminnan roolia osana kokonaisuutta. Siinä korostettiin seurojen ja järjestöjen merkitystä liikunnan selkärankana sekä urheilumenestyksen edellytyksiä. Suomalaisen huippu-urheilun kehittämistä on vuosien varrella ohjattu erillisillä rakenteilla; aiheeseen pääsee syvemmälle juttumme huippu-urheiluyksiköstä ja sen tehtävistä. Seuratoiminnan puolella taas arjen ruohonjuuritason tukeminen on jatkuva tarve, mistä kertoo esimerkiksi se, miten Olympiakomitea on jakanut tukea paikallisille liikuntakerhoille.

Liikunnan talous ja miljardikustannukset

Yksi selonteon vahvimmista perusteluista oli liikkumattomuuden hinta. Valmistelun aikana liikkumattomuuden, runsaan istumisen ja huonon kunnon yhteiskunnallisiksi kustannuksiksi arvioitiin vähintään noin kolme miljardia euroa vuodessa, kun mukaan lasketaan terveydenhuollon menot, tuottavuuden lasku, verotulojen menetykset ja syrjäytymisen kustannukset. Laajemmissa laskelmissa summa on noussut jopa lähelle viittä miljardia euroa. Tästä syntyi myös ajatus, että liikuntaa lisäämällä yhteiskunta voi saavuttaa mittavia säästöjä – liikunta ei ole pelkkä menoerä vaan myös tuottavuus-, oppimis- ja hyvinvointikysymys.

Kustannukset syntyvät monesta lähteestä samaan aikaan. Vähäinen liikkuminen lisää muun muassa sydän- ja verisuonitautien, tyypin 2 diabeteksen sekä tuki- ja liikuntaelinvaivojen riskiä, mikä kuormittaa terveydenhuoltoa. Tämän päälle tulevat työkyvyn heikkenemisestä johtuvat tuottavuusmenetykset, sairauspoissaolot ja ennenaikaiset eläköitymiset. Koska väestö ikääntyy ja sairastavuus kasvaa, arvioidut kustannukset nousevat vuosi vuodelta, jos liikkumattomuuteen ei puututa. Selonteon logiikka oli, että pienikin nousu väestön aktiivisuudessa tuottaa suuria säästöjä, kun se kertautuu koko väestön tasolla.

Olympiakomitean analyysi selonteosta

Suomen Olympiakomitea julkaisi selonteosta oman arvionsa, jossa käytiin läpi sen myönteiset ja kehitettävät puolet. Olympiakomitea tarkasteli analyysinsä liikuntapoliittisesta selonteosta kautta kokonaisuutta sekä järjestöjen ja liikuntahallinnon että huippu-urheilun ja terveyttä edistävän liikunnan näkökulmista. Vuonna 2018 Olympiakomitean toimitusjohtajana toimi Mikko Salonen, jonka kommentit tiivistivät järjestön kannan.

Mitä Olympiakomitea piti vahvuuksina?

Olympiakomitean mukaan selonteon suurin ansio oli se, että se antoi sekä perustelut että keinot nostaa liikunta 2020-luvun keskeiseksi yhteiskunnalliseksi teemaksi. Salosen mukaan selonteko oli hyvä kooste keskeisistä linjauksista liikunnan ja urheilumenestyksen lisäämiseksi. Järjestö piti myönteisenä myös sitä, että kansalaisyhteiskunnan asema ja merkitys tulivat selonteossa hyvin esille ja että järjestöjä oli kuultu valmistelussa – osa niiden painotuksista oli päätynyt myös lopulliseen asiakirjaan.

Mitä kehitettävää Olympiakomitea nosti esiin?

Vahvasta lähtökohdasta huolimatta Olympiakomitea näki toimeenpanossa selviä kehityskohteita. Järjestö nosti esiin muun muassa avustusjärjestelmän kannustavuuden, liikuntapaikkojen kehittämisen seurojen tarpeista käsin, digitalisaation mahdollisuudet sekä terveyttä edistävän liikunnan toimien kattavuuden eri ikävaiheissa. Salosen mukaan juuri nämä kohdat olivat niitä, joista haluttiin keskustelua eduskunnassa ja myöhemmin hallitusneuvotteluissa. Kokonaisuutena Olympiakomitea piti selontekoa hyvänä lähtökohtana koko liikuntakulttuurin kehittämiselle tulevalla vuosikymmenellä. Koko Analyysi liikuntapoliittisesta selonteosta sekä Olympiakomitean teemasivu selonteosta on julkaistu Olympiakomitean sivuilla.

Mitä selonteon jälkeen on tapahtunut?

Selonteon linjaukset ovat näkyneet konkreettisina liikkumisen edistämisen ohjelmina. Sen hengessä on vahvistettu valtakunnallisia Liikkuvat-ohjelmia, joihin kuuluvat muun muassa Liikkuva varhaiskasvatus, Liikkuva koulu, Liikkuva opiskelu, Liikkuva aikuinen ja ikääntyneille suunnattu Ikiliikkuja. Näiden tavoitteena on tuoda liikettä osaksi eri ikäryhmien arkea juuri niin kuin selonteossa linjattiin. Lisäksi ohjelmia on koottu laajemman Suomi liikkeelle -kokonaisuuden alle, jolla valtio rahoittaa liikkumisen lisäämistä paikallistasolla.

Myös liikunta-alan johto ja rakenteet ovat ehtineet muuttua selonteon jälkeen. Esimerkiksi Olympiakomitean johto on vaihtunut useaan otteeseen: vuoden 2018 toimitusjohtaja Mikko Salonen jätti tehtävänsä kesällä 2022, minkä jälkeen järjestöä on luotsattu uudella johdolla. Tämä kuvaa hyvin sitä, että selonteko oli kertaluonteinen asiakirja, mutta sen pohjalle rakennettu liikuntapolitiikka on jatkuvaa työtä, jota useat eri toimijat vievät eteenpäin.

Yleisimmät väärinkäsitykset selonteosta

Liikuntapoliittiseen selontekoon liittyy muutama sitkeä väärinkäsitys, jotka kannattaa oikaista.

• ”Selonteko on laki.” Ei ole. Selonteko on hallituksen kannanotto ja suuntaviiva, ei velvoittava säädös. Lakimuutokset ja rahoituspäätökset tehdään erikseen.
• ”Selonteko koskee vain huippu-urheilua.” Painopiste oli nimenomaan koko väestön liikkumisessa ja arkiaktiivisuudessa; huippu-urheilu oli vain yksi osa kokonaisuutta.
• ”Yksi selonteko ratkaisee liikkumattomuuden.” Selonteko loi kehyksen, mutta varsinainen vaikutus syntyy toimeenpanosta – ohjelmista, rahoituksesta ja kuntien sekä seurojen työstä.
• ”Liikkumattomuus on vain yksilön ongelma.” Selonteon viesti oli päinvastainen: liikkumattomuus on miljardien eurojen yhteiskunnallinen kysymys, johon vaikutetaan rakenteilla ja ympäristöillä.

Kenelle selonteko on tärkeä?

Selonteko on tärkeä kaikille, jotka tekevät tai seuraavat liikunnan parissa tehtäviä päätöksiä. Kunnille ja liikuntapaikkojen suunnittelijoille se tarjoaa perustelut sille, miksi liikkumista kannattaa tukea. Urheiluseuroille ja järjestöille se antaa valtakunnallisen selkänojan oman toiminnan kehittämiseen ja rahoituksen hakemiseen. Opettajille, valmentajille ja terveydenhuollon ammattilaisille se korostaa liikkumisen roolia osana laajempaa hyvinvointia. Tavalliselle liikkujalle selonteko puolestaan avaa, miksi liikuntaa pyritään tuomaan yhä vahvemmin osaksi arkea – myös silloin, kun uusissa liikuntalajeissa korostetaan yhdenvertaisuutta. Myös yritysyhteistyöllä on osansa: esimerkki tästä on se, miten yritykset ovat olleet mukana tukemassa nuorten liikuntaa.

Usein kysytyt kysymykset (FAQ)

Mikä on liikuntapoliittinen selonteko?

Se on valtioneuvoston eduskunnalle antama asiakirja, jossa linjataan liikuntapolitiikan tavoitteet ja keinot pidemmälle aikavälille. Selonteko ei ole laki, vaan suuntaviiva, jonka pohjalta päätöksiä voidaan tehdä.

Milloin Suomen ensimmäinen liikuntapoliittinen selonteko annettiin?

Valtioneuvosto hyväksyi selonteon eduskunnalle annettavaksi 25.10.2018, ja sen eduskuntakäsittely käynnistyi lähetekeskustelulla 20.11.2018. Kyseessä oli Suomen ensimmäinen liikuntapoliittinen selonteko.

Mitä selonteko linjasi?

Se linjasi toimia liikkumattomuuden haittojen vähentämisestä huippu-urheilun kehittämiseen. Ytimessä oli liikunnallisen elämäntavan vahvistaminen kaikissa ikävaiheissa sekä liikunnan tuominen osaksi arjen ympäristöjä.

Paljonko liikkumattomuus maksaa yhteiskunnalle?

Arvioiden mukaan vähäinen liikkuminen, runsas istuminen ja huono kunto aiheuttavat Suomelle vähintään noin kolmen miljardin euron vuotuiset kustannukset. Laajemmissa laskelmissa summa nousee tätä suuremmaksi.

Mitä mieltä Olympiakomitea oli selonteosta?

Olympiakomitea piti selontekoa hyvänä ja vahvana lähtökohtana 2020-luvun liikuntapolitiikalle, mutta nosti toimeenpanossa esiin kehityskohteita, kuten avustusjärjestelmän kannustavuuden ja liikuntapaikkojen kehittämisen seurojen tarpeista käsin.